uunisepät – Pikkuharjun huminaa

Hellan ja leivinuunin välissä

Keittiö. Kodin sydän.

Allekirjoitan tuon ehkä hieman kliseisen kuvauksen keittiöstä täysin. Meillä keittiö kuuluu kodin keskiöön. Se on paikka, jossa kulutetaan paljon aikaa ja siksi se on tärkeä.

Teimme muutoksia Kastellin Economy105 mallin talon pohjapiirrokseen poistamalla väliseinän olohuoneen ja keittiön väliltä. Näin keittiö saa arvoisensa paikan Pikkuharjullakin ja meille tulee siis tupakeittiö. Keittiön ja olohuoneen ”tilanjakajana” toimii takkaleivinuuni, jonka vasemmalta puolelta alkaa olohuone ja oikealla puolella on keittiö.

Kaapistot on jo paikallaan ja tapetti laitettu seinään.Värimaailma on rauhallista valkoista ja beigeä sekä ruskean eri sävyjä. Seuraavia hommia on välitilan laatoitus ja lattialaminaatin laittaminen, joka saa vielä jonkun aikaa odottaa.

”Voi kuinka minä jo odotankaan pääseväni muuttamaan Pikkuharjulle ja kuinka vahvasti mieleeni onkaan jo piirtynyt visio siitä, kuinka juon aamukahvia keittiön pöydän ääressä ensimmäisen siellä nukutun yön jälkeen.”

Keittiön pöytä… Pöytä!?! Sehän täytyy kohta pian hioa ja maalata, jotta voin visioni toteuttaa. Haaveilut sikseen!

Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani

Kaivinkoneenkuljettaja on ahertanut Pikkuharjulla jo useamman päivän ja kuorma-autokuski on tuonut sitäkin useamman kuorman hiekkaa ja multaa. Nyt on pihat pengerretty ja ruokamulta levitetty.

Isäntä on keskittynyt maalaamisen lisäksi kivien pyörittämiseen. Siirtolohkareita oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi, jopa poiskuskattavaksi asti. Niillä saatiin tehtyä näyttäviä pengerryksiä, joita toivottavasti jonain päivänä peittää kukkivat sammalleimut ja muut kivikko- ja maanpeitekasvit.

Minä, Emäntä, istutin tänään ensimmäisen puun Pikkuharjun pihaan. Vaikka Harjulla humiseekin mm. koivuja, kuusia ja pihlajia, niin löysivät sieltä paikkansa myös kolme pientä pihtakuusen poikasta.

Sormien upottaminen omaan maahan saa Emäntään syttymään jonkinmoisen palon ja pienen viherpeukalon siemenen itämään. Nähtäväksi jää kuinka elinvoimainen se liekki on ja jaksaako tuo pieni siemen kantaa joskus hedelmää.

Omenapuiden ja herukkapensaiden paikkojakin jo visioitiin. Ne eivät vielä ole aivan ajankohtaisia, mutta nurmikonsiemeniä täytyy kyllä lähteä kaupasta ostamaan. Siihen päivään, kun voi rauhoittua kuuntelemaan, kun ruoho kasvaa, on vielä matkaa…

Sisällä talossa on takassa tuli ja savu tupruaa piipusta. Uskaltaisinko sanoa ääneen, että tuntuu jo vähän kodilta? <3

Kohti pintaa

Seinät on pohjamaalattu. Seuraavaksi niihin tulee tapetti ja osa seinistä maalataan. Tänään teimme vielä tarkistusmittauksia, jotta osataan ostaa oikea määrä tapettia ja vältytään ylijäämältä.

Takkamuurari kävi viime viikolla viimeistelemässä takan pinnat ja piippukin on paria tiilikerrosta vaille valmis. Piippu olisi kyllä valmistunut tänään, mutta laasti loppui kesken.

Pintaa kohti mennään siis hyvää vauhtia!

Jotenkin, jostakin, pieni stressinpoikanen tuntuu hiipineen Pikkuharjun väen nurkkiin. Monet asiat sujuvat kuin vettä vaan, mutta sitten toiset asiat ottavat enemmän aikaa ja rahaa. Iltaisin parasta stressinpoistoa on ottaa Kisu kainaloon ja kuorsata kilpaa tuon rakkaan Silkkiturkin kehräyksen kanssa.

Mutta täältä noustaan taas, kohti pintaa!