Lupaviidakon armoilla

Se suunnittelutarveratkaisulupa putosi postiluukusta joulun kunniaksi. Jee!! Mukana tuli tietysti myös pieni 300€ lasku.

Nyt meillä on lupa hakea ELY-keskukselta lupaa käyttää jo olemassa olevaa tieliittymää tieliittymänä. Ja samalla paperilla pääsemme hakemaan myös lupaa viedä viemäriputki maantien alitse ja liittää se viemäriverkostoon.

Seuraavaksi odotamme siis näitä ELY-keskuksen lupia, jotta pääsemme hakemaan sitä varsinaista rakennuslupaa.

Tiedän. Käytin luvattoman paljon sanaa lupa. Luvalla sanoen täällä lupaviidakon armoilla on välillä turhauttavaa olla.

Suomi on lupien luvattu maa.

Jännän äärellä…

Tänään.

Nimet kauppakirjoissa, Pikkuharjun hallinta ja omistus siirtyi meidän nimiin… EHDOLLISELLA kauppakirjalla.

Tuo ehto on meidän kannalta tärkeä, koska tontti sijaitsee kaava-alueen ulkopuolella ns. suunnittelutarveratkaisualueella (eläköön suomenkieli ja sen sanahirviöt!). Meillä on siis oikeus purkaa kauppa, mikäli rakennuslupaa ei myönnetä. Kaupunki on myötämielinen ja naapurit on kuultu, joten mitään estettä luvan saamiselle ei pitäisi olla,  mutta ei uskalla nuolaista ennenkuin tipahtaa!!

Ei-kenenkään-maa ja puolen hehtaarin metsä. 😊
Ei-kenenkään-maa ja puolen hehtaarin metsä. 😊

No, nyt olemme kuitenkin Pikkuharjun Isäntä ja Emäntä ja huomenna valoisan aikaan täytyy lähteä tontille möyrimään.

Mutta sitä ennen…

Tänään on siis aihetta juhlaan! Byrokratiaähkyn karkoittaaksemme tehdään se meille sopivalla tavalla eli lähtemällä salille ja uimaan! 😀

p.s. Ystävät hyvät, malttia. ymmärrän uteliaisuutenne ja sen, että tahdotte tietää enemmän. Ymmärrätte varmaan,  että kerron kyllä kaiken, kun rakennuslupa on kolahtanut postiluukusta.