Kotona

Syyskuu.

Olemme päässeet muuttamaan Pikkuharjulle. Matka marraskuun lopun tonttikaupoista syyskuun alkuun on ollut työteliäs. Ja vaikka tuntuu, että aikaa rakennusprojektiin on kulunut paljon, niin loppujen lopuksi koko prosessi on vaatinut vain yhdeksän kuukautta. Se on pieni aika ihmisen elämässä ja aika normaali odotusaikakin.

Punamullalla maalattu liiteri on meille jo perinne.
Punamullalla maalattu liiteri on meille jo perinne.

Hommia Pikkuharjulla vielä riittää. Autotallirakennus on kesken ja Isäntä on nyt saanut liiterin lähes valmiiksi -vain nurkkalaudat ja rappu puuttuu. Mutta mikä onkaan tuo tunne, kun voit omassa pihassa touhuilla ja puistella vähän puruja pois housunpuntista ennenkuin tulet sisälle syömään. Se lienee jotain vapauden ja juurtumisen tunteen yhdistelmää? Onko se olonsa kotoisaksi tuntemista?

Emäntä ja Isäntä kissoineen opettelevat nyt uutta omakotielämää harjun humistessa syksyn tuulissa. On aika laittaa takkaan tulet ja nauttia lasillinen punaviiniä. Kissakin hyppäsi jo uunin pankolle kehräämään. <3

 

Viimeistelyä



Kohta! Ihan pian!

Pitkiä työpäiviä on tehty. Viikonloput ja kesäloma vietetty rakennustyömaalla. Mutta ahkera työ kantaa hedelmää ja syyskuussa asumme sitten Pikkuharjulla, omassa kodissa.

Tänään saimme viimeiset laminaatit laitettua keittiöön ja olohuoneeseen. Lattiapinnoista puuttuu enää tuulikaapin laatoitus ja se on listalla seuraavana.

Viikonloppuna tehtiin monenlaista. Lattia-asennuksen lisäksi Isäntä teki mm. sähkötöitä ja Emäntä on siivonnut makuuhuoneita ja saunaa ja pesuhuonetta. Myös puuliiteri on jo lähes paketissa, joten sinne pääsee lähiaikoina kärräämään polttopuita talven varalle.

 

Talo alkaa olla muuttovalmis. Pistorasioista saa jo sähköä ja talo on valaistu, mutta vesihanat pitää vielä kytkeä verkostoon.  Lisäksi puuttuu listoja, väliovia ja ulko-ovi sekä saunan lauteet ja silikonia sieltä täältä. Vaatekaapit, verhotangot ja keittiönkaappien vetimien asentaminen on vielä työlistalla.

Vessan hana odottaa vielä kytkemistä.
Vessan hana odottaa vielä kytkemistä.

Mennessämme olemme vieneet muuttolaatikoita varaston hyllylle. Pikkuhiljaa niitä tyhjennellään sitten oikeille paikoilleen.

Emäntä odottaa jo kiireettömiä iltoja yhdessä Isännän kanssa. Yhteisiä hetkiä omassa kodissa, Pikkuharjun huminaa.

Think! Pink!

Olemme löytäneet uuden lempivärin sisustukseen korostamaan valkoisen raikkautta. Olemme löytäneet leikkisän vaaleanpunaisen! <3

Roosan sävyt toivottavat ihmiset heti tuulikaapissa tervetulleeksi Pikkuharjulle. Vaaleanpunaiseksi maalattu seinä nousee valkoisen puolipaneelin yläpuolella. Lattiaa ei ole vielä laatoitettu, vaikka laatat onkin ostettu. Ne ovat harmaat.

Alunperin vaaleanpunaista oli tarkoitus löytyä vessan tapetista. Löytyy sitä toki sieltäkin, mutta vessan ja tuulikaapin lisäksi sävy toistuu myös pikkukammarin talitinttitapetissa.

Vessan seinät on jo paria lautaa ja laattojen saumausta vaille valmiit. Lattia on laatoitettu sekä saumattu ja pönttökin on paikallaan. Vessan taso on tekeillä, ja malja-allas odottaa paikalleen laittamista.

Joskus on kiva katsella maailmaa vaaleanpunaisin silmin. Se hetki on nyt. Vaikka hommaa vielä riittää ja leipätyön ohessa ahkerasta urakoinnista huolimatta joutunemme majailemaan pienen hetken mökillä ennenkuin pääsemme Pikkuharjulle muuttamaan, vaaleanpunainen unelma kantaa edelleen!

P.s. Vaaleanpunainen väri on meidän yhteinen valinta. Ei ole tarvinnut käydä kiivaita väittelyitä eikä tehdä kompromisseja värien valinnan suhteen.

Seinäpaperien lumoissa

Tapeteissa on sitä jotain! Ainakin niissä tapeteissa, jotka saa itse valita oman maun ja tyylin mukaan.

Seinäpaperin valinnalla voi vaikuttaa paljon talon ilmeeseen: Sillä voi vaikka leikitellä ja tuoda iloisuutta sisustukseen tai sillä voi myös tehdä talon tyylistä harmonisen ja hillityn. Meillä on tehty näitä kumpaakin ja paljon siltä väliltä.

Makuuhuoneen sininen ilme
Makuuhuoneen sininen ilme.
Keittiön tapetissa kukkii valkoiset kukat beigen värisellä pohjalla. Ja olohuoneessa jatkuu hillitty pellavabeige tapettimaailma.
Keittiön tapetissa kukkii valkoiset kukat beigen värisellä pohjalla. Ja olohuoneessa jatkuu hillitty pellavabeige tapettimaailma.
Vessasta tulee herkullisen vaaleanpunainen.
Vessasta tulee herkullisen vaaleanpunainen.

Kun yleisemmin käytössä olevien tilojen väritys ja tunnelma on hillityn rauhallinen, uskaltaa seinäpaperien kanssa myös irroitella. Pikkukammarin eli vierashuoneen seiniä lämmittää ihanan romanttinen ruututapetti ja yhdellä seinällä livertelevät talitintit. Tämä huone on erityisesti Pikkuharjun Emännän mieleen, joten saapa nähdä, kun yövieraita tulee, että pääsevätkö he pikkukammariin kapsäkkeinensä ollenkaan…

Pikkukammari <3
Pikkukammari <3

Työtahti Pikkuharjulla jatkuu reippaana. Ja pientä stressiä on nyt havaittavissa isäntäväen arjessa. Muutto lähestyy vääjäämättä ja 1.9. olisi Isännän ja Emännän kissoineen tarkoitus jo olla Pikkuharjun vakituisia asukkaita.

 

Hellan ja leivinuunin välissä

Keittiö. Kodin sydän.

Allekirjoitan tuon ehkä hieman kliseisen kuvauksen keittiöstä täysin. Meillä keittiö kuuluu kodin keskiöön. Se on paikka, jossa kulutetaan paljon aikaa ja siksi se on tärkeä.

Teimme muutoksia Kastellin Economy105 mallin talon pohjapiirrokseen poistamalla väliseinän olohuoneen ja keittiön väliltä. Näin keittiö saa arvoisensa paikan Pikkuharjullakin ja meille tulee siis tupakeittiö. Keittiön ja olohuoneen ”tilanjakajana” toimii takkaleivinuuni, jonka vasemmalta puolelta alkaa olohuone ja oikealla puolella on keittiö.

Kaapistot on jo paikallaan ja tapetti laitettu seinään.Värimaailma on rauhallista valkoista ja beigeä sekä ruskean eri sävyjä. Seuraavia hommia on välitilan laatoitus ja lattialaminaatin laittaminen, joka saa vielä jonkun aikaa odottaa.

”Voi kuinka minä jo odotankaan pääseväni muuttamaan Pikkuharjulle ja kuinka vahvasti mieleeni onkaan jo piirtynyt visio siitä, kuinka juon aamukahvia keittiön pöydän ääressä ensimmäisen siellä  nukutun yön jälkeen.”

Keittiön pöytä… Pöytä!?! Sehän täytyy kohta pian hioa ja maalata, jotta voin visioni toteuttaa. Haaveilut sikseen!

 

Toisen roska on toisen aarre

dav

Pikkuharjun Emännän kesälomasta iso osa on mennyt vanhojen piha- ja purkutiilien etsiskelyyn ja hamstraamiseen. Eri kirpputorifoorumit ovat tässä olleet kiitettävästi avuksi. Tiiliä on haettu kymmenen sieltä ja peräkärryllinen täältä. Tiiliä on kertynyt tontille melkoinen värisuora ja se voi varmasti jonkun silmään näyttää jätekasalta.

Aurinkoisina lomapäivinä olen istunut tyhjän maalipöntön päällä ja halkonut tiiliä giljotiinileikkurilla ja kopistellut teräviä kulmia muurarin vasaralla. Käsityötä parhaimmillaan!

Näistä tiilistä syntyy sokkelin vieruskivetys talon ympärille. Isäntä teki kunnon pohjatyöt, tasasi hiekat ja Emäntä sommittelee monimuotoiset ja -väriset kivet paikalleen kumivasaralla naputellen. Välillä tarvitaan taas giljotiinia, jotta saadaan syntyviin koloihin sopivia murikoita, myös luonnonkiviäkin käytetään.

Kun tiiliskivet on saatu paikalleen, tiilien välit ja kolot täytetään hiekalla. Hiekkaa harjataan koloihin ja tiivistetään vedellä. Lopuksi levitettiin kymmenkunta kottikärryllistä multaa kivetyksen edustalle ja heiteltiin siihen nurmikon siemenet.

Valmis kivetys näyttää melko persoonalliselta.

Idea tällaiseen kivetykseen putkahti jostakin, emme olleet missään sellaista ennen nähneet. Periaatteella ”kun itse tekee, saa mitä tulee” aloitettu työ ei onneksi epäilyttänyt yhtään ja päivän päätteeksi Emäntä ja Isäntä myhäilivät tyytyväisinä aikaansaannokselleen.

Tosin valmiina on vasta pieni osa kivetystä, joten hommat jatkuu…

 

Odotellessa

Omakotitalon rakentamisessa on monen monta eri vaihetta. Alunperin meillä oli ajatus, että tehdään talo sisältä muuttovalmiiksi ja sitten muutettuamme Pikkuharjulle keskitytään ulkoverhoukseen, autotallirakennukseen ja pihatöihin. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Talon lattia valettiin 7.4. ja sitä betonilaatan kuivumista vielä odotellaan, kiitos suhteellisen korkean ilmankosteuden. Kuivuminen on erityisen tärkeää, jotta vältytään tulevaisuudessa kosteusvaurioilta, tuolta nykyajan rakentamisen pahimmalta kiroukselta. Kuivumista ei voi kiirehtiä, joten sisähommien sijaan on talo maalattu ja terasseja tehty ja pihapiirikin on löytänyt muotoaan.

Juhannuksen jälkeen valettiin autotallin yhteydessä olevan varaston lattia. Ja se oli hikistä hommaa Emännällekin! Hien olisi nostanut pintaan jo pelkkä katsominen, mutta Emännän hommana oli hiekan seulominen ja siinäkin tuli lämmin.

Varaston lattia odottaa nyt kuivumistaan.
Varaston lattia odottaa nyt kuivumistaan.

 

 

 

Koska talo on ulkoapäin jo kovin valmiin näköinen, törmäämme lähes päivittäin kysymykseen ”Milloin muutatte?”. Vakiovastaukseksi on muodostunut lause ”Sitten, kun talo on valmis. Meillä ei ole kiire.”

Tänään mieltäni on askarruttanut, että voiko sokkelimaalin väriin rakastua?

Ja sokerina pohjalla: Tänään tuli tapetit! <3



Panutytön kesäloma

Kun nainen on kesälomalla leipätyöstään, niin mitäpä hän muuta haluaisi kuin vetää ylleen maaluuvermeet ja sutia seinää pensselillä? Ei mitään.

 

Rehellisesti sanoen tuo maalaaminen on kuin hermolepoa. Se on terapiaa ja sopivaa pään tuuletusta. Ja kaiken lisäksi näkee heti työnsä jäljen. Konkreettinen tuloksen tekeminen on mukavan palkitsevaa.

Tällaisin fiiliksin kahvitauolla, jota ei laki määrää 12,5 minuutin pituiseksi. Isäntä kyllä on aika tarkka… 😉

Keittiö paketissa

Siinä se nyt on, lähes paikallaan. Pikkuharjun keittiö. <3

Se kodin sydän.
Se kodin sydän.

Tänään laitettiin vesieristys primer ja seuraavaksi sitten vesieristys itsessään. Sen jälkeen päästään aukomaan taas paketteja ja roudaamaan pakkausmuovia polttojätteeseen. Ja lopulta keittiön kaapistot ja kodinhoitohuoneen kalusteet paikoilleen.

Mutta välitilan laatoitus? Ei löydy mistään sellaista laattaa, joka vastaisi mielikuvaa! Sen pitäisi olla hyvin vaalea, ei kiiltävä, helposti puhdistettava ja sopivankokoinen, jonka saisi nätisti tiililadontaan. Eli ihan peruslaatta, mutta niitä ei taida nykyään olla!?

Etsintä jatkuu.