Toisen roska on toisen aarre

dav

Pikkuharjun Emännän kesälomasta iso osa on mennyt vanhojen piha- ja purkutiilien etsiskelyyn ja hamstraamiseen. Eri kirpputorifoorumit ovat tässä olleet kiitettävästi avuksi. Tiiliä on haettu kymmenen sieltä ja peräkärryllinen täältä. Tiiliä on kertynyt tontille melkoinen värisuora ja se voi varmasti jonkun silmään näyttää jätekasalta.

Aurinkoisina lomapäivinä olen istunut tyhjän maalipöntön päällä ja halkonut tiiliä giljotiinileikkurilla ja kopistellut teräviä kulmia muurarin vasaralla. Käsityötä parhaimmillaan!

Näistä tiilistä syntyy sokkelin vieruskivetys talon ympärille. Isäntä teki kunnon pohjatyöt, tasasi hiekat ja Emäntä sommittelee monimuotoiset ja -väriset kivet paikalleen kumivasaralla naputellen. Välillä tarvitaan taas giljotiinia, jotta saadaan syntyviin koloihin sopivia murikoita, myös luonnonkiviäkin käytetään.

Kun tiiliskivet on saatu paikalleen, tiilien välit ja kolot täytetään hiekalla. Hiekkaa harjataan koloihin ja tiivistetään vedellä. Lopuksi levitettiin kymmenkunta kottikärryllistä multaa kivetyksen edustalle ja heiteltiin siihen nurmikon siemenet.

Valmis kivetys näyttää melko persoonalliselta.

Idea tällaiseen kivetykseen putkahti jostakin, emme olleet missään sellaista ennen nähneet. Periaatteella ”kun itse tekee, saa mitä tulee” aloitettu työ ei onneksi epäilyttänyt yhtään ja päivän päätteeksi Emäntä ja Isäntä myhäilivät tyytyväisinä aikaansaannokselleen.

Tosin valmiina on vasta pieni osa kivetystä, joten hommat jatkuu…

 

Kalliolle, kukkulalle rakennan minä majani

Kaivinkoneenkuljettaja on ahertanut Pikkuharjulla jo useamman päivän ja kuorma-autokuski on tuonut sitäkin useamman kuorman hiekkaa ja multaa. Nyt on pihat pengerretty ja ruokamulta levitetty.

Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani.
Kalliolle, kukkulalle, rakennan minä majani.

Isäntä on keskittynyt maalaamisen lisäksi kivien pyörittämiseen. Siirtolohkareita oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi, jopa poiskuskattavaksi asti. Niillä saatiin tehtyä näyttäviä pengerryksiä, joita toivottavasti jonain päivänä peittää kukkivat sammalleimut ja muut kivikko- ja maanpeitekasvit.

Minä, Emäntä, istutin tänään ensimmäisen puun Pikkuharjun pihaan. Vaikka Harjulla humiseekin mm. koivuja, kuusia ja pihlajia, niin löysivät sieltä paikkansa myös kolme pientä pihtakuusen poikasta.

Sormien upottaminen omaan maahan saa Emäntään syttymään jonkinmoisen palon ja pienen viherpeukalon siemenen itämään. Nähtäväksi jää kuinka elinvoimainen se liekki on ja jaksaako tuo pieni siemen kantaa joskus hedelmää.

Omenapuiden ja herukkapensaiden paikkojakin jo visioitiin. Ne eivät vielä ole aivan ajankohtaisia, mutta nurmikonsiemeniä täytyy kyllä lähteä kaupasta ostamaan. Siihen päivään, kun voi rauhoittua kuuntelemaan, kun ruoho kasvaa, on vielä matkaa…

 

Sisällä talossa on takassa tuli ja savu tupruaa piipusta. Uskaltaisinko sanoa ääneen, että tuntuu jo vähän kodilta? <3