Kotona

Syyskuu.

Olemme päässeet muuttamaan Pikkuharjulle. Matka marraskuun lopun tonttikaupoista syyskuun alkuun on ollut työteliäs. Ja vaikka tuntuu, että aikaa rakennusprojektiin on kulunut paljon, niin loppujen lopuksi koko prosessi on vaatinut vain yhdeksän kuukautta. Se on pieni aika ihmisen elämässä ja aika normaali odotusaikakin.

Punamullalla maalattu liiteri on meille jo perinne.
Punamullalla maalattu liiteri on meille jo perinne.

Hommia Pikkuharjulla vielä riittää. Autotallirakennus on kesken ja Isäntä on nyt saanut liiterin lähes valmiiksi -vain nurkkalaudat ja rappu puuttuu. Mutta mikä onkaan tuo tunne, kun voit omassa pihassa touhuilla ja puistella vähän puruja pois housunpuntista ennenkuin tulet sisälle syömään. Se lienee jotain vapauden ja juurtumisen tunteen yhdistelmää? Onko se olonsa kotoisaksi tuntemista?

Emäntä ja Isäntä kissoineen opettelevat nyt uutta omakotielämää harjun humistessa syksyn tuulissa. On aika laittaa takkaan tulet ja nauttia lasillinen punaviiniä. Kissakin hyppäsi jo uunin pankolle kehräämään. <3

 

Tietoa kirjoittajasta

Pikkuharjun emäntä

Olen kotona viihtyvä ja kotia harrastava keskisuomalainen nainen. Seuraa pitää ja kanssani puuhailevat aviomies ja kaksi kissaa. Kesällä 2019 Pikkuharjulle muuttaa myös kaksi suomenvuohea. Ihmislapset elelevät jo omillaan ja he käyvät Pikkuharjulla aika ajoin. Pikkuharjulle muutimme 2016 ja elelemme siellä kotoisasti paljon puuhaillen ja itse tehden. Mottoni on "kun itse tekee, niin saa mitä tulee" ja ideologiani suuntaa kuvaa hyvin lause "happiness is homemade"'.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *