Kotona

Syyskuu.

Olemme päässeet muuttamaan Pikkuharjulle. Matka marraskuun lopun tonttikaupoista syyskuun alkuun on ollut työteliäs. Ja vaikka tuntuu, että aikaa rakennusprojektiin on kulunut paljon, niin loppujen lopuksi koko prosessi on vaatinut vain yhdeksän kuukautta. Se on pieni aika ihmisen elämässä ja aika normaali odotusaikakin.

Punamullalla maalattu liiteri on meille jo perinne.
Punamullalla maalattu liiteri on meille jo perinne.

Hommia Pikkuharjulla vielä riittää. Autotallirakennus on kesken ja Isäntä on nyt saanut liiterin lähes valmiiksi -vain nurkkalaudat ja rappu puuttuu. Mutta mikä onkaan tuo tunne, kun voit omassa pihassa touhuilla ja puistella vähän puruja pois housunpuntista ennenkuin tulet sisälle syömään. Se lienee jotain vapauden ja juurtumisen tunteen yhdistelmää? Onko se olonsa kotoisaksi tuntemista?

Emäntä ja Isäntä kissoineen opettelevat nyt uutta omakotielämää harjun humistessa syksyn tuulissa. On aika laittaa takkaan tulet ja nauttia lasillinen punaviiniä. Kissakin hyppäsi jo uunin pankolle kehräämään. <3

 

Tietoa kirjoittajasta

Pikkuharjun emäntä

Olen naimisissa oleva nelkyt ja risat -ikäinen nainen Keski-Suomesta. Lapset ovat jo muuttaneet omilleen ja nyt on sitten haaveena oma pieni, mutta sopivankokoinen koti, jossa mahtuu elämään rauhallista elämää. "Sopivankokoinen" tarkoittaa sitä, että myös lapset, perhe ja ystävät mahtuvat mukaan ja meillä on myös tilaa harrastaa kotosalla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *